Vanha herra Mano, melkein 13v., jouduttiin 20.8.2009 nukuttamaan iki-uneen pitkä-aikaisen sairauden uuvuttamana.

Jos niin käy,

että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä
sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän
älä anna surusi estää sinua
sillä tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta
tulevaa ei kannata surra
et haluaisi minun kärsivän
kun aika koittaa,
anna minun mennä...

 

Vie minut sinne missä  he auttavat minua
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja
puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän että aikanaan sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä
jota minulle osoitat
vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä
jonka täytyy tehdä päätös
olemme olleet niin läheisiä
- me kaksi näinä vuosina
älä anna turhaan sydämesi itkeä

~kirjoittaja tuntematon~